Koiranpolku

Esittely

Aluksi minusta piti tulla tutkija. Minusta ei missään tapauksessa pitänyt tulla hierojaa, yksityisyrittäjää, enkä halunnut koskaan omistaa paimenkoiraa. Niin ne ajat muuttuvat. Mistä sitten kaikki lähti liikkeelle? Koira-ala veti voimakkaasti puoleensa ja mietin uskaltaisinko lähteä tähän. Vahingossa osuin eräässä pienessä ruotsalaisessa kylässä mielestäni maailman parhaaseen koiratarvikemyymälään. Siellä mietin että, jos tästä saisin palasenkin Suomeen, niin se olisi mahtavaa. Koiratarvikkeiden maahantuonti kuitenkin tuntui liian isolta palalta kakkua heti alkuun. Seuraavaksi pohdin, mitä muuta voisin tehdä. Pyörittelin asioita mielessäni pitkään. Toisen koirani kohdalla olin ymmärtänyt, että sen rakenteessa on jotain toivomisen varaa. Koiran rakenne ja liikkeet alkoivat kiinnostaa yhä enemmän, ja mietin mitä pitäisi opiskella tietääkseen niistä enemmän. Lähdin Tampereelle Koirahierojakouluun ja valmistuin heinäkuussa 2015 erinomaisin arvosanoin. Voin sanoa että löysin oman kiinnostuksenkohteeni.

Yrityksen nimeäkin pohdin pitkään. Sopivia vaihtoehtoja ei tuntunut löytyvän millään, kunnes ihan yllättäen kaksi sanaa yhdistyivät mielessäni: koira ja polku. Molemmat ovat minulle valtavan arvokkaita asioita. Ne toimivat minulle inspiraation ja voiman lähteinä, mutta myös rauhoittavat mieltä kiireen keskellä. Nimi myös haastaa kuulijaa ajattelemaan oman koiransa polkua ja näkemään asioita joskus koirankin näkökulmasta. Missä sinun koirasi kulkee? Miltä maailma näyttää sinun koirasi silmin?

Minä itse olen edelleen mieleltäni tutkija, analyyttinen, kriittinen ja tiedonjanoinen. Mielestäni tuo lause ”Tutkiva mieli ei sammaloidu.” kuvaa hyvin itseäni, mutta se muistuttaa myös siitä, että koira jolla on sopivasti mielekästä tekemistä, pysyy virkeänä iästään huolimatta. Itse käyn paljon kursseilla, koulutuksissa ja luennoilla opettelemassa lisää koirista. Pyrin näkemään koira-alaa mahdollisimman monipuolisesti, jotta voisin ymmärtää koiria ja omistajia paremmin.

Taisin olla 1-vuotias, kun ensimmäinen koira tuli perheeseemme ja sen jälkeen niitä on aina ollut. Hevosetkin kuuluivat kuvioihin välillä. Ensimmäiset koiramme olivat sekarotuisia, ja valitessani ensimmäistä omaa koiraani halusin rotukoiran. 2002 luokseni muutti punainen irlanninsetteri Mona, ja lopulta 2007 tuli sille kaveriksi toinen samanrotuinen Carlos. Näiden kanssa tutustuin koiraharrastuksiin ja tuolloin heräsi myös kiinnostus oppia lisää. Kokeilimme monia eri lajeja, kuten hakua, agilityä, rally-tokoa, tokoa ja valjakkourheilua. Omat lajit löytyivät, mutta koirani vanhenivat ja eteen tuli sairastumisia ja muutama tapaturmakin. Carlos jäi kevällä 2015 ainoaksi koiraksemme, mutta suunnitelmissa on saada uusi pentu jälleen taloon, tällä kertaa paimenkoira.

 

Otsikon kuvan on ottanut Jukka Gynther.